Ole minulle aamuyön nälän tyynnyttäjä
ikuinen rikoskumppani, tässä rakkauden rikoksessa,
kun hiljalleen varastan meille aikaa vähän tuolta
ehkä vähän täältäkin
täältä myös.
vain, että voisimme suudella lisää, hengästyä lisää
Ole minulle aamuyön uniharhat ja paniikin tyynnyttäjä
myrskyn alistaja ja vesisateen nostattaja
kun auringon maalatessa patjamme lakanoita, haluan hiukan lisää sinua tuolta
sekä vähän täältä
eniten varsinkin täältä
kielelläni, huulillani, oikean käden nimettömälläni
Ole minulle todellisuuden verhoaja, mystinen taikuri kadotuslaatikon kanssa
illusionisti ja ihmeellinen tylsän elämäni pelastaja.
koska tulee päivä, kun haluan kadota täältä kokonaan
tänne,
tai tuonne, sinun kanssasi kahdestaan
varastamaan maailman suurmiehien aikaa
sisäreisien suuteluun.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
lauantai 14. helmikuuta 2015
2. Oodi sinulle
Jos kysyisit mitä minulla tulee ensimmäisenä mieleen sinusta
vastaisin: syvät voihkaukset, aamuiset suudelmat, tiukat kädet ympärilläni
ihminen, jolle voin sanoa, jos olen vajonnut alas ja pelkään
ihoa kihelmöivä nauru minun hölmöydelle
sydämeni, se osa, jonne sinä olet asettunut lämpimäksi sykkyräksi.
Hymy, jonka tuot huulilleni, kun tulet mieleen rakkauslauluista.
Ihailuni kohde, ainainen ihmetyksen aihe, tyttö puhdasta kultaa
Jos kysyisit mitä minä haluan meistä.
vastaisin: Seikkailuja, ihollasi, maailmalla.
avoimuutta, vähemmän pelkoa, lisää luottamusta. Pysyvyyttä.
hiljaisia aamuja sängyssä, hentoja kosketuksia, itsevarmuutta ihmisjoukon keskellä
samaa rakkautta, sitä kuplivaa, nauravaa.
pitkiä katseita muiden ihmisten seurassa, kulman kohotuksia ja virneitä.
huokailevia kuiskauksia viimeisen hitaan soidessa.
pitkiä keskusteluja omista tunteistamme ja toiveistamme.
Jos kysyisit mitä me olemme
vastaisin: Aurinkoa, valoa pimeydessä, kokoinaisuutta
äänekästä hiljaisuutta, lämmintä kosketusta, oikeanlaista kosketusta
täydellisyyttä, juuri sitä mitä minä tarvitsen
juuri sitä, mitä me olemme yhdessä
olemme toistemme, olemme yhdessä
sielumme ovat kietoutuneet toisiinsa ja huulemme sinetöivät ympyrän
Tiedän, että olen huono puhumaan, lausumaan sanoja ilman, että silmät alkavat vuotamaan tai ilman, että hyperventiloin. Tiedän, että pidän sisälläni liikaa kaikkea ja että pelkään, mutta pelkään vain sitä kuinka voisin sinut menettää.
Sanoit, että maalailen meistä pilvihattaroita, kun olemme erossa, mutta minusta, me olemme enemmän kuin satua ja kerrottuja siirappisia tarinoita, kun olemme yhdessä.
Aamupalat sänkyyn, leffaa sohvalla sylikkäin, silittelyitä yön pimeydessä, seikkailuja tuntemattomilla teillä ja suudelmia muutaman sadan metrin korkeudessa.
Minusta minä en kuvittele mitään, sillä me olemme kaikkea sitä, me olemme siirappia, vaikka on myös niitä sydäntä puristavia hetkiä, niitä hetkiä, kun yritämme repiä sielujamme toisistamme irti, kun pelkäämme rakkauttamme. Mutta minä lupaan ja vannon, että vaikka kuinka pelkäisin, en koskaan pelkää rakastaa sinua.
Olet minun kettu, samea kirkkaan sininen kultahiput piilottava joki silmissäsi,
olet minun ja minä olen sinun kauriisi lehdon kehdossa.
vastaisin: syvät voihkaukset, aamuiset suudelmat, tiukat kädet ympärilläni
ihminen, jolle voin sanoa, jos olen vajonnut alas ja pelkään
ihoa kihelmöivä nauru minun hölmöydelle
sydämeni, se osa, jonne sinä olet asettunut lämpimäksi sykkyräksi.
Hymy, jonka tuot huulilleni, kun tulet mieleen rakkauslauluista.
Ihailuni kohde, ainainen ihmetyksen aihe, tyttö puhdasta kultaa
Jos kysyisit mitä minä haluan meistä.
vastaisin: Seikkailuja, ihollasi, maailmalla.
avoimuutta, vähemmän pelkoa, lisää luottamusta. Pysyvyyttä.
hiljaisia aamuja sängyssä, hentoja kosketuksia, itsevarmuutta ihmisjoukon keskellä
samaa rakkautta, sitä kuplivaa, nauravaa.
pitkiä katseita muiden ihmisten seurassa, kulman kohotuksia ja virneitä.
huokailevia kuiskauksia viimeisen hitaan soidessa.
pitkiä keskusteluja omista tunteistamme ja toiveistamme.
Jos kysyisit mitä me olemme
vastaisin: Aurinkoa, valoa pimeydessä, kokoinaisuutta
äänekästä hiljaisuutta, lämmintä kosketusta, oikeanlaista kosketusta
täydellisyyttä, juuri sitä mitä minä tarvitsen
juuri sitä, mitä me olemme yhdessä
olemme toistemme, olemme yhdessä
sielumme ovat kietoutuneet toisiinsa ja huulemme sinetöivät ympyrän
Tiedän, että olen huono puhumaan, lausumaan sanoja ilman, että silmät alkavat vuotamaan tai ilman, että hyperventiloin. Tiedän, että pidän sisälläni liikaa kaikkea ja että pelkään, mutta pelkään vain sitä kuinka voisin sinut menettää.
Sanoit, että maalailen meistä pilvihattaroita, kun olemme erossa, mutta minusta, me olemme enemmän kuin satua ja kerrottuja siirappisia tarinoita, kun olemme yhdessä.
Aamupalat sänkyyn, leffaa sohvalla sylikkäin, silittelyitä yön pimeydessä, seikkailuja tuntemattomilla teillä ja suudelmia muutaman sadan metrin korkeudessa.
Minusta minä en kuvittele mitään, sillä me olemme kaikkea sitä, me olemme siirappia, vaikka on myös niitä sydäntä puristavia hetkiä, niitä hetkiä, kun yritämme repiä sielujamme toisistamme irti, kun pelkäämme rakkauttamme. Mutta minä lupaan ja vannon, että vaikka kuinka pelkäisin, en koskaan pelkää rakastaa sinua.
Olet minun kettu, samea kirkkaan sininen kultahiput piilottava joki silmissäsi,
olet minun ja minä olen sinun kauriisi lehdon kehdossa.